Mitä Sakun pyörälle tehtiin tuunauspajassa?

Toimittajamme kävi korjauspajalla seuraamassa seitsemännen luokan Saku Mykrän työn edistymistä.

Mykrän työ oli irroittaa ja huoltaa maastopyöränsä renkaat. ”Nyt olen jo irroittanut takarenkaan, ja nyt irroitan takalevyä” Mykrä selitti työtään. Takalevyn poistaminen sujui hyvin, vaikka osat meinasivat kadota, mutta rinnakkaisluokkalaiset tulivat auttamaan. Mykrä oli ottanut oman työkalusetin mukaan päiväksi, sillä arveli koulun omien olevan jo käytössä. Lähes kaikki työkalut kyllä olivatkin jo käytössä, vaikka Mykrä pelkäsi, että oli ottanut setin mukaan turhaan. ”Aika likaista ja rankkaa työtä” oli Mykrän mukaan. Kun kaikki osat olivat irti, Mykrä meni pesemään niitä. Painepesuri oli jo käytössä, niin Mykrä keksi mennä maalauspuolelle pesemään rasvaisia rattaitaan. Pesun jälkeen Mykrä teki saman eturenkaalle. Sen peseminen oli Mykrän mielestä vaikeampaa, sillä osat olivat niin erilaisia. Pesun jälkeen Mykrä poisti ruosteet levyistä. Mykrä ihmetteli kovasti, kun hänen vain vuoden vanhassa pyörässään oli jo ruostetta. Kun osat olivat kuivuneet, Mykrä alkoi koota pyöräänsä. Siinä ongelmaksi muodostui se, kun Mykrä ei muistanut miten osat olivat renkaassa, mutta saihan hän nekin sinne. Ennen kuin hän asensi renkaat takaisin pyörään, hän rasvasi ketjunsa. Saatua pyörän koottua, hän kokeili pyörää. Se toimi hyvin, mutta en saanut siitä hyvää kuvaa.

Omasta näkökulmastani Mykrän lisäksi muutkin seitsemäsluokkalaiset työskentelivät paremmin, kuin vanhemmat oppilaat. Muilla paja meni hieman ’säheltämiseksi’, ja se vaikutti häiritsevän muita. Mutta yleisesti pajassa työskenneltiin hyvin.

Toimittajana Samu-Veikka Sivonen